Yksi kevään parhaista puolista ovat muuttolinnut, joita poikkeaa pihaamme säännöllisen epäsäännöllisesti – joka kevät tuntuu, että lajimäärä vain kasvaa. Tämän päivän lintuilmestys oli sen verran erikoinen, että täytyi kaivaa lintukirja esiin ja selvittää, mistä kummajaisesta oli kyse. Tunnustan heti alkuunsa, etten tiennyt Suomen luonnossa esiintyvän noin kirkasvärisiä lintuja.

Ensin tein lajimääritykseni ilman lintukirjaa, ja nimesin otuksen pätevällä äänensävyllä urpiaiseksi. Onneksi paikalla oli muitakin lintuintoilijoita, jotka sillä aikaa, kun hain kameraani, totesivat, että pieleen meni, ja pahasti. Lintu oli nimittäin punavarpunen – ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun edes kuulin tällaisesta linnusta puhuttavan, ja heti se osuu omaan pihaan!

Kerrankin lintu oli sen verran kärsivällinen, että ehdin hakea kameran käsiini, ja vielä napata kuvankin. Ei ehkä ihan luontokuvauksen parhaimmistoa, mutta kuva ihan tunnistettava kuva kuitenkin :):