Käsityöyrittäjän uralla yksi suurista ongelmista on vaikeus luopua tekemistään töistä. Kun korun tekemiseen käyttää omaa luovuuttaan ja materiaaleja, jotka on rakkaudella valikoinut, lopputulos on aina enemmän tai vähemmän itselle tärkeä, ja siihen väkisinkin kiintyy. Joskus tuntuu vaikealta ajatella, ettei enää koskaan pääse näkemään korua, joka omasta mielestä on onnistunut erityisen hyvin.

Ainoa asia, joka tällaisessa tilanteessa lohduttaa, on tieto siitä, että korut ovat päässeet hyvään kotiin, jossa niitä arvostetaan ja rakastetaan, ja ennen kaikkea käytetään, niin kuin korua tuleekin käyttää.

Tänään eräät lempikoruistani päättivät jatkaa elämäänsä ilman äitiään, onnea uudelle omistajalle :)!