Taas kerran olen elänyt yli varojeni – kuinkahan kauan sitä kestää, ennen kuin opin? Tili on nollilla, enkä pysty ostamaan tarvitsemiani korutarvikkeita, saati sitten niitä, joita en oikeasti tarvitse, mutta silti haluan…:(

Rahapula vetää aina mielen alakuloiseksi, mutta aurinkoinen ilma ja onnistuneet lintubongailut pelastivat tilanteen, ja mieliala jäi plussan puolelle (toisin kuin pankkitilini). Päivään mahtui kaksikin lintulajia, jotka minä lasken harvinaisuuksiksi – lähinnä sillä perusteella, että meidän pihassamme näitä ei joka päivä näe. Ensimmäinen oli nokkavarpunen, jota ensin luulin punatulkuksi ja sitten varpuseksi – kunnes kiikarit löytyivät ja totesin, ettei kyseessä ollut kumpainenkaan. Nokkavarpunen pääsi karkaamaan ennen kuin ehdin siepata kameran esiin, mutta päivän toinen erikoisuus, pikkutikka, sattui paikalle juuri sopivasti kuvattavaksi. Harmillista kyllä, putki ja kuvaustaidot pettivät taas kerran, mutta kai tuon tuosta linnuksi tunnistaa. Toisena kuvana yksi vakivieraistamme, naakka – joka suostui poseeraamaan ihan kunnolla :).

Ja vielä ennen kuvia selitys sille, miksi näitä lintuja tunkee blogiini harva se päivä. Suunnitelmissa on (kunhan kassavaje korjaantuu) toteuttaa eri lintulajien inspiroima korusarja, ja olen viime aikoina kiinnittänyt lintuihin tästä syystä ehkä hiukan tavallista enemmän huomiota. Katsotaan sitten, kuinka asia etenee…

Mutta nyt, taas kerran, tipuja:

pikkutikka pihassa

Pikkutikka ruokailemassa

naakka

Naakka pihakeinussa

 

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *