Kulunut viikko on tuonut mukanaan monenlaisia huonoja uutisia, ja alakulo on ollut vakituisena seuralaisena. En ole päässyt taaskaan korujen pariin, mutta kaikkien muiden kiireiden ohella olen sentään ehtinyt nauttia kevään kauneudesta, mikä on onneksi vähän lievittänyt masentunutta mielialaa.

Eilen vietin päivän keväisissä askareissa, halkoja tehden. Samalla, kun hitaanpuoleinen klapikone surrutti koivupöllejä halki, minä kiinnitin katseeni puun pintaan, ja siihen, miten kauniita kuvioita ja värisävyjä muodostui puussa kasvaneesta jäkälästä. Halkoja pinotessa taas ehdin ihastella maata peittänyttä sammalta ja sen lumoavia muotoja. Maailma on niin erilainen ja mielenkiintoinen, kun asioita katsoo vähän lähempää.

Tänään inspiroiduin sateesta – mikä sinänsä oli hyvä asia, koska sadetta on päivän aikana riittänyt. Hiljalleen ropisevan sateen keskellä pysähdyin kuuntelemaan lintujen laulua, joka kaikui jotenkin puhtaampana ja sateen kirkastamana. Luonnon väritkin, varsinkin kevään vihreys, loistivat aivan erilaisina kuin aurinkoisena päivänä. Sateen tuoksu rentoutti ja virkisti. Kaiken kaikkiaan, mieli täyttyi uusista ideoista ja tuntemuksista.

Kamerakin oli pakko kaivaa esiin, niin kiehtovaa luonnossa on juuri nyt: