Olette ehkä ihmetelleet, miksi Korupaja Hopeakuu on ollut niin hiljaa jo pidemmän aikaa kuluneena keväänä ja kesänä. Syynä on se, että mummuni kunto, joka oli jo jonkun aikaa heikentynyt, alkoi olla sitä tasoa, että oli selvää, että elinpäiviä ei enää ollut monta jäljellä. Näinä viimeisinä viikkoina tuntui tärkeältä olla rakkaan perheenjäsenen lähellä niin paljon kuin mahdollista – ja samalla jättää korutyöt vähän vähemmälle. Kun mummu sitten 8.6. nukkui pois, saatoin ainakin olla levollinen sen suhteen, että olin ollut läsnä.

Vaikka mummun poislähtö oli ilmeistä ja odotettavissa, ovat nämä kuolemaa seuranneet viikot olleet meille vaikeita. Olo tuntuu tyhjältä ja muistot mummusta katkaisevat muun ajatustoiminnan monta kertaa päivässä. Takaisin iloon ja arjen rytmiin löytäminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi.

Nyt alkaa kuitenkin olla aika ryhdistäytyä – uskon, että töihin ryhtymällä se ilokin löytyy pikkuhiljaa. Huomenna on tämän kesän putiikkikauden ensimmäinen päivä, jolloin Korupaja Hopeakuu löytyy jälleen Kutalasta klo 18-20. Sunnuntaina taasen on avoimien ovien päivä korupajalla Hahmajärventie 275:ssä klo 11-17. Tervetuloa molempiin tapahtumiin! Lisäksi muistutan taidenäyttelystäni Mouhijärven kirjastossa 19.7. asti. Näyttelyn nimi on Kipukohtia. ja se koostuu maalauksista ja kirjoittamistani runoista.