10 vuotta Hopeakuuta

Olen oppinut pikkuhiljaa, että minun täytyy saada tehdä asiat omalla tavallani ja hyväksyä tietyt ”oikkuni”, jotta asiat onnistuvat. Ja juuri nyt, vaikka toimintani on pikkiriikkistä, ja maailmanvalloitus on toistaiseksi vain haave, on hyvä hetki juhlia niitä asioita, joita olen näiden 10 vuoden – ja koko elämäni aikana – saavuttanut.

Joulukalenteri aukeaa

Itsellä joululaulut ovat soineet päässä jo jokusen viikon, ja saattaa sitä välillä ääneenkin tulla lauleskeltua, sen verran on vuodenaika vaikuttanut omiin tunnelmiin. Ajattelin sitten joulutunnelmaa yrittää levittää pajalta vähän muuallekin, en sentään laulamalla, mutta pienimuotoisen joulukalenterin muodossa Korupaja Hopeakuun Facebook-sivulla.

Toiveikkuutta ja tilojen tuulettelua

Korupaja Hopeakuu on ollut olemassa jo yhdeksän vuotta, ylikin. En minä sitä itse muistaisi, mutta onneksi perustamisvuodesta on joitakin sähköisiä muistijälkiä. Myös siitä on yli yhdeksän vuotta, kun kannoin kultasepänpöytäni nykyiseen pajaani. Muuttoavun kanssa oli ehkä jotain puhetta siitä, että pöydälle (ja sen myöhemmin tulleelle kaverille) katsottaisiin parempi paikka sitten, kun ehdittäisiin – kylmänä talvi-iltana…

Taideterapointia

Kulunut viikko on ollut raskasta aikaa, jota huoli perheenjäsenen terveydestä on varjostanut. Minun tapani reagoida tällaiseen huoleen on vetäytyä itseeni ja murehtia – ja sitä on tullut tehtyä vähän liiankin kanssa – siinä määrin, että korujen tekemisestä ei ole tullut mitään. Huoli ei ole vieläkään täysin väistynyt, mutta ehkä jotain auringonpilkahduksia on näköpiirissä. Elämä voittaa!…

Terveisiä sairasvuoteelta

Messuviikonlopun jälkeen koitti karu arki, kun se, mitä ensin luulin pelkäksi väsymykseksi, kehittyikin täysimittaiseksi flunssaksi. Viimeinen viikko on kulunut sairastaessa ja korut ja kaikki niihin liittyvä on jäänyt taka-alalle. Tänään olo on tuntunut karvan verran paremmalta, vaikka pajalle asti en vielä ole uskaltautunut. Minimaalisen energiapuuskan käytin kuitenkin hyväkseni valokuvaamalla jo valmiina olevia koruja, tällä kertaa…

Heräämisiä

Toissapäivänä kuulin talitintin kajauttavan ilmoille oikein mahtipontisen TITITYYn ja tajusin, että kevät taitaa ihan oikeasti olla nurkan takana. Korupaja Hopeakuu alkaa pikkuhiljaa valon ja lämmön lisääntyessä heräillä pitkästä horroksestaan uusin voimin – pitkästä aikaa sain aikaiseksi kirjoittaa sanasen tänne blogiinkin. Tammikuun pakkaset jäädyttivät korupajan oven niin umpeen, että pakostakin oli pidettävä pieni tauko koruntekemisestä. Lukkosulan…