Heräämisiä

Toissapäivänä kuulin talitintin kajauttavan ilmoille oikein mahtipontisen TITITYYn ja tajusin, että kevät taitaa ihan oikeasti olla nurkan takana. Korupaja Hopeakuu alkaa pikkuhiljaa valon ja lämmön lisääntyessä heräillä pitkästä horroksestaan uusin voimin – pitkästä aikaa sain aikaiseksi kirjoittaa sanasen tänne blogiinkin. Tammikuun pakkaset jäädyttivät korupajan oven niin umpeen, että pakostakin oli pidettävä pieni tauko koruntekemisestä. Lukkosulan…

Paheksuntaa…

Olen pitkin päivää lisäillyt verkkokauppaan koruja, mutta välillä tuntuu, että lisäämättömien korujen keko ei pienene laisinkaan. Työ on harvinaisen puuduttavaa, mutta ilmeisen välttämätöntä, joten pitänee sietää istumalihaksien (lue= takamuksen) puutuminen, jumittavat niskat ja harittavat silmät, ja vain jatkaa. Sen verran on tullut laiskoteltua, että itsekin paheksun saamattomuuttani. Järki sanoo, että mitä ahkerammin saan valmiit tuotteet…

Virtuaalista maailmanvalloitusta :)

Olen onnistuneesti vältellyt erinäisiä sosiaalisen median alueita niiden lyhyen historian ajan, noin niin kuin periaatteesta. Alussa kommentoin kysyjille, että ”Ei, en halua liittyä Facebookiin, tapaan ystäviä mieluummin kasvotusten.” Tai ”Viljelen mieluummin oikeaa puutarhaa kuin tietokoneversiota.” No joo, tajuatte varmaan pointtini – en siis ole liittynyt Facebookiin painostuksesta ja kyselyistä huolimatta. En ennen tätä päivää… Jonakin…

Vihdoinkin valmista

Huh, viikkojen urakka on vihdoinkin (enimmäkseen) ohi, ja Korupaja Hopeakuun nettisivut ovat niin valmiit, kuin ne nyt tältä erää voivat olla. Pientä säätöä pitää tehdä siellä sun täällä, ja verkkokauppaan pitää lisätä tuotteita vaikka kuinka paljon, mutta sivut ovat joka tapauksessa nyt netissä, kaikkien nähtävillä. Koville on ottanut, mutta ainakin voin ihan ylpeänä sanoa, että…