Korupaja Hopeakuu on ollut olemassa jo yhdeksän vuotta, ylikin. En minä sitä itse muistaisi, mutta onneksi perustamisvuodesta on joitakin sähköisiä muistijälkiä. Myös siitä on yli yhdeksän vuotta, kun kannoin kultasepänpöytäni nykyiseen pajaani. Muuttoavun kanssa oli ehkä jotain puhetta siitä, että pöydälle (ja sen myöhemmin tulleelle kaverille) katsottaisiin parempi paikka sitten, kun ehdittäisiin – kylmänä talvi-iltana muuttourakka oli ihan tarpeeksi kamala ilman kymmenien kilojen pöytälevyn ylimääräistä siirtelyä. Vuodet vierivät, pajan varustus aina pikkuisen kehittyi, ja tilantarve muuttui, mutta kultasepänpöydät pysyivät vanhoilla sijoillaan.

Tarvittiin maailmanlaajuinen pandemia, ennen kuin inspiraatio kultasepänpöytien uudelleensijoittelulle syttyi.

Aiemmin olin siinä vakaassa uskossa, että pajatilat pysyisivät pajatiloina, eikä niistä muuta saisi – kaupankäynti tapahtuisi sitten pajan ulkopuolella, markkinoilla ja tapahtumissa. Korujen kuljettaminen tapahtumiin kävi kohtuullisen vaivattomasti, koska ne eivät itsessään vieneet juurikaan tilaa autosta. Samaan aikaan Korupaja Hopeakuu kuitenkin kehittyi, ja korujen ohella tuotevalikoimaan alkoi ilmaantua myös taidetta, joka paitsi oli hankalampaa kuljettaa, milloin minnekin, myös edellytti esillepanolta hiukan erilaista otetta. Alkoi tuntua yksinkertaisemmalta, että pajalle pääsi vierailemaan, edes silloin tällöin.

Pandemian myötä markkinatapahtumat eivät enää olleetkaan toimiva tapa myydä tuotteita. Verkkokauppa olisi, mutta kaltaiselleni käsityöläiselle, joka useimmiten etenee elämässä inspiraatio edellä, asia on osoittautunut jokseenkin hankalaksi toteuttaa. Ajatus siitä, että saisin pajalle pienen putiikkiosion, joka saisi olla esillä riippumatta koruprojekteista, heräsi kevättalvella, kun jopa kaltaiseni introvertti alkoi saada tarpeekseen eristysoloista, ja ajatus rokotesuojastakin alkoi näyttää realistiselta.

Koska ajatus pajan painavimpien kalusteiden, kultasepänpöytien tuntui lähinnä karmealta, päätin lähestyä projektiani huolellisella suunnittelulla. Onneksi, internetin aikakaudella, netistä löytyy ihan mitä vain, myös apua kalustejärjestyksen suunnitteluun. Floorplanner.com -sivustolta löysin kätevän ilmaissovelluksen, jonka avulla saatoin, paitsi etsiä kalusteille optimaalisen paikan, myös nähdä lopputuloksen 3D-kuvana. Sain vapaasti siirrellä ja käännellä kalusteitani ilman kalustamiseen perinteisesti liittyvää manailua ja hampaiden kiristelyä, ja kun vihdoinkin uskaltauduin tositoimiin, kalusteet löysivät oikeat paikkansa kerralla. Toivottavasti, ne nyt saavat olla sijoillaan seuraavan vuosikymmenen ilman muutoksia – sen verran painavaa tavaraa ne ovat.

Aloitin pajanjärjestelyprojektini täydellisestä kaaoksesta, ja nyt voin ilokseni todeta, että kaaos on, ainakin isommalta osin, hallitumpaa kuin koskaan. Kun lämmitetyn tilan koko on 3 x 6 m, ja samaan tilaan täytyy mahduttaa sekä tuotantotila että putiikki, on varmaankin ymmärrettävää, että tunnelma on tiivis. Tila on nyt kuitenkin hyödynnetty aiempaa tehokkaammin, ja on toivottavasti viihtyisämpi paitsi omalta kannaltani, myös asiakkaiden kannalta. Ja kun kerran pääsin vauhtiin, pöllytin saman tien myös pajan lämmittämätöntä etuhuonetta, joka näin kesäaikaan toimii niin taidenäyttelytilana kuin nikkarointiprojektien tukikohtanakin.

Nyt eletään heinäkuun loppua, ja pandemia-aikaa on kestänyt puolitoista vuotta. Tuntuu siltä, että pajan nurkkien tuulettamisen lisäksi olisi tarpeen jo saada tuulettaa omaa päätäänkin, mutta rokotesuojasta huolimatta, asiat sujuvat uudessa normaalissa vähän eri malliin kuin ennen. Korujen ja maalausten ohella pajalla on esillä käsidesiä, oveen on kiinnitetty THL:n turvallisuusohjeita, ja perinteinen Pirkanmaan Taidesuunnistus siirrettiin keväältä elokuulle jo toista vuotta peräkkäin.

Kaikesta huolimatta koen, että toivoa paremmasta on ilmassa. Sitä on ilmassa ainakin täällä pajalla, niiden vuosikymmenen aikana kertyneiden pölypallojen sijaan.

Paja on ensimmäistä kertaa Korupaja Hopeakuun historiassa avoinna säännöllisen aikataulun mukaan, elokuun loppuun asti, perjantaisin 16-20 ja lauantaisin 12-15. Toki pajalle voi tulla myös muina aikoina sopimuksen mukaan. Elokuun viimeisenä viikonloppuna ovet ovat avoinna lauantain ja sunnuntain ajan 11-17 Pirkanmaan Taidesuunnistuksen ajan – mutta siitä yritän kirjoittaa ihan erillisen tekstin toisella kertaa. Tervetuloa vierailemaan pajalle!

Lopuksi vielä joitakin kuvia pajalta: