Hiljaiseloa

Olen viettänyt koko päivän hiljaisudessa, niin kuin kai pitkänä perjantaina pitääkin. Hiljaisuuteni syyt ovat kylläkin kovin ei-kirkolliset, olen nimittäin taas koiravahtina, ja päivä on kulunut niin minulta kuin koiraltakin torkkuen kotosalla. Lorvikatarrin vakavuutta kuvaa se, että tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu sängyssä kännykällä. Vähän tuli sentään pidettyä ääntäkin, harjoittelin venäjän kurssin kotiläksyä, kun ei ollut liikaa…