Välillä tuntuu, että aika rientää hiukan nopeammin kuin tällaisen ulkopuolisen silmin katsottuna keski-ikäisen naisihmisen pää antaa myöten. Maaliskuussa 2022 tuli nimittäin täyteen 10 vuotta toimimistani yrittäjänä Korupaja Hopeakuun nimissä. Koska pajani oli noina päivinä jokseenkin hautautuneena lumihankeen, päätin suosiolla siirtää tapauksen juhlistamisen kesälle. Silloin talvella näytti, että heinäkuulle on aikaa vaikka kuinka, mutta näin se vain taas kävi, että päättämäni juhlapäivä on tänään perjantaina, 22.7.2022 – Leenan päivänä.
Tässä kohtaa ajattelin, että voisi olla hyvä vähän kerrata, mitä näihin kymmeneen vuoteen on mahtunut, etenkin, kun tiedän, että en ole ainoa, jolle tulee täytenä yllätyksenä, että paja on ollut olemassa jo näin kauan. (Taitaa olla monelle yllätys, että paja on ylipäätään olemassa – sen verran varovaista näkyvyyteni on ollut.) Mutta palataan hetkeksi ajassa taaksepäin…
Ensimmäinen ajatus Korupaja Hopeakuusta syntyi jo kultasepänalaa opiskellessani. Oli alusta asti selvää, että jalometallien kanssa työkentely edellyttäisi vähintäänkin toiminimeä, ja virallisia leimausoikeuksia. Pyörittelin nimeä Hopeakuu jo kouluaikoina, koska hopea on käyttämistäni materiaaleista se rakkain, ja keksin jossain välissä, että yhdistämällä hopean kemiallisen merkin, Ag, ja kirjaimen Q, saisin aivan täydellisen nimileiman, josta suoraan olisi luettavissa yritykseni nimi. Nyt, 10 vuotta myöhemmin, voin sanoa, että olen ollut nimivalintaani varsin tyytyväinen, vaikka välillä joudunkin selittämään uusille asiakkaille, että Korupaja Hopeakuu ja Leena Pentti, ovat käytännössä yksi ja sama asia.
Yritystoimintani alkuvuosina tavoitteeni oli, että kävisin myymässä koruja erilaisissa tapahtumissa, messuilla ja markkinoilla, ja pajatilani pysyisi pelkkänä tuotantotilana. Vuosien varrella innostuin kuitenkin uudelleen tekemään myös kuvataidetta, joka oli ollut elämässäni enemmän taka-alalla muutaman vuoden, ja kun pajan seinät alkoivat täyttyä maalauksista, tajusin, että oli aika hyväksyä, että Korupaja Hopeakuu on muutakin kuin koruja, ja pajatila oli nyt myös jossain määrin näyttelytila. Viime vuosien aikana olen kehittänyt elämänrytmin, jossa kylmempinä kuukausina keskityn enemmän kuvalliseen tuotantoon, ja kesäkuukaudet ovat parhaita korujen tekemiseen. Jo useampana vuotena kevät on alkanut pajalla Pirkanmaan Taidesuunnistuksella, ja viime kesänä, kun koronapandemia lopetti markkinat ja messut lähes täysin, käytin aikaa järjestääkseni pajan siten, että pajan yhteydessä toimii nyt myös pajaputiikki. Putiikki oli avoinna säännöllisillä aukioloajoilla ensimmäistä kertaa viime kesänä, ja tänä vuonna päätin jatkaa hyväksitoteamaani aikataulua.
Alkuperäinen ajatukseni oli, että keskittyisin nimenomaan koruihin, mutta kun lapsuudesta olemassaollut innostukseni myös kuvalliseen taiteeseen heräsi uudelleen, päätin antaa inspiraatiolle siivet, ja nykyään pajalla onkin yhtälailla maalaamaani satumaista taidetta ja koruja. Vasta lapsenkengissään on hopeakuu.fi -sivun sisarsivusto, pienetsiivet.com, joka minulla on tavoitteena saada pyörimään aktiivisemmin tänä vuonna. Taidettani löytää tällä hetkellä parhaiten instagramsivultani, @leenapentti. Korujen saralla uusia ideoita tulee enemmän kuin niitä on aikaa toteuttaa, ja tänä kesänä olen innostunut kokeilemaan myös itselleni uusia tekniikoita mm. kierrätysnahan parissa.
Etsattuja ja taottuja korunosia, jotka liitän myöhemmin kierrätysnahkaisiin rannekkeisiin.
Monesti minulta kysytään, miksi en vie tuotteitani myyntiin muihin kauppoihin, tai perusta sitä verkkokauppaa. Pitkän aikavälin tavoitteena molemmat ovat. Korupaja Hopeakuun toiminta tulee kuitenkin aina olemaan pienimuotoista, koska siihen liittyy erinäisiä henkilökohtaisia haasteita. Ylikuormittuminen ja sosiaalinen ahdistus ovat aina olleet osa elämääni, ja toissavuonna löysin selityksen ongelmilleni saadessani autismikirjon diagnoosin. Se toisaalta selittää ehkä hiukan sitä, miksi tietyt asiat, kuten verkostoituminen muiden yrittäjien kanssa, laajemmat aukioloajat tai tapahtumiin osallistuminen ovat minulle vaikeita. Olen oppinut pikkuhiljaa, että minun täytyy saada tehdä asiat omalla tavallani ja hyväksyä tietyt ”oikkuni”, jotta asiat onnistuvat. Ja juuri nyt, vaikka toimintani on pikkiriikkistä, ja maailmanvalloitus on toistaiseksi vain haave, on hyvä hetki juhlia niitä asioita, joita olen näiden 10 vuoden – ja koko elämäni aikana – saavuttanut.
Kun julkaisen tämän kirjoituksen, kuppikakut on leivottu ja kahvia keitetty termospulloihin. Pajaputiikki on tänään, juhlapäivän kunniaksi, avoinna poikkeuksellisesti 12-20, ja kakkukahvit juodaan kesäisen lämpimässä säässä. Tervetuloa juhlimaan, ja aloittamaan seuraava vuosikymmen Korupaja Hopeakuun toimintaa!