Korupaja Hopeakuu on ollut olemassa jo yhdeksän vuotta, ylikin. En minä sitä itse muistaisi, mutta onneksi perustamisvuodesta on joitakin sähköisiä muistijälkiä. Myös siitä on yli yhdeksän vuotta, kun kannoin kultasepänpöytäni nykyiseen pajaani. Muuttoavun kanssa oli ehkä jotain puhetta siitä, että pöydälle (ja sen myöhemmin tulleelle kaverille) katsottaisiin parempi paikka sitten, kun ehdittäisiin – kylmänä talvi-iltana…
Toissapäivänä kuulin talitintin kajauttavan ilmoille oikein mahtipontisen TITITYYn ja tajusin, että kevät taitaa ihan oikeasti olla nurkan takana. Korupaja Hopeakuu alkaa pikkuhiljaa valon ja lämmön lisääntyessä heräillä pitkästä horroksestaan uusin voimin – pitkästä aikaa sain aikaiseksi kirjoittaa sanasen tänne blogiinkin. Tammikuun pakkaset jäädyttivät korupajan oven niin umpeen, että pakostakin oli pidettävä pieni tauko koruntekemisestä. Lukkosulan…
Taas on aika kiitänyt eteenpäin ilman uusia blogikirjoituksia, mutta nyt on tarkoituksena korjata asia. Alkuvuosi on Korupaja Hopeakuulla ollut hiljaiseloa, lähinnä siitä syystä, että ns. siviilielämä on vienyt liikaa aikaa korunteolta. Nyt kuitenkin on kevät, kohta melkein kesä, ja Hopeakuulla alkaa taas aktiivisempi kausi. Kevät polkaistaan kunnolla käyntiin ensi viikonloppuna (18.-19.4.), kun Pirkanmaan Taidesuunnistus 2015…
