Taas kerran olen elänyt yli varojeni – kuinkahan kauan sitä kestää, ennen kuin opin? Tili on nollilla, enkä pysty ostamaan tarvitsemiani korutarvikkeita, saati sitten niitä, joita en oikeasti tarvitse, mutta silti haluan…:( Rahapula vetää aina mielen alakuloiseksi, mutta aurinkoinen ilma ja onnistuneet lintubongailut pelastivat tilanteen, ja mieliala jäi plussan puolelle (toisin kuin pankkitilini). Päivään mahtui…
Vai oliko se västäräkistä? Joka tapauksessa, olen tänään nähnyt molempia, niin västäräkkejä kuin villipulujakin. Selvennyksenä kerrottakoon, että villipulu on siis kesykyyhkyn vastakohta, eli näillä leveysasteilla sepelkyyhky :). Näin siis tänään kevään ensimmäiset västäräkit, molemmat tosin autosta – meidän pihaamme ne eivät vielä ole uskaltautuneet. Mikään ei kerro kevään tulosta yhtä varmasti kuin västäräkin keikkuva pyrstö…
Väsynyt mutta onnellinen, sellainen on oloni juuri nyt – sen lisäksi, että selkä ja jalat ovat ihan väsyneet ja kipeät. Vietin menestyksekkään päivän myyden ja esitellen korujani niin vanhoille ystäville kuin uusille tuttavuuksillekin. Päivä oli kaikin puolin onnistunut – korutelineet (niin itse tehdyt kuin ostetutkin) toimivat juuri niin kuin niiden pitikin, myyntipöytä oli hyvännäköinen, ja…
Sateinen päivä tuli vietettyä vaihteeksi shoppaillessa – kävin nimittäin ensimmäisen kerran oikeana yrittäjänä asioimassa tukkuliikkeessä, ja olen nyt tukkukortin omistaja. Tukusta tarttui mukaan korutelineitä sekä kuvakehyksiä, joista toivottavasti ennen lauantaiaamua tulee korutelineitä. Kun shoppailu noin ylipäätään ei koskaan ole ollut minulle mitenkään vastenmielistä, tukku kaikkine ihanine tuotteineen tuntui oikealta aarreaitalta. Onneksi joukossa oli yksi järkeväkin…
Kevään parhaita puolia on, että ulkona voi taas puuhastella yhtä ja toista ilman välitöntä jäätymisvaaraa. Tänään oli kevätpäivä parhaimmillaan, ja iltapuhteena tulikin osallistuttua pensasaidan leikkausprojektiin. Selvisin orapihlaja-aidan operoinnista yllättävän vähin piikinpistoin, mikä joko kertoo siitä, että olen vain niin näppärä käsistäni, tai sitten olen vain teeskennellyt osallistuvani työhön – itse tietenkin väitän, että kyse on…
Aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta nyt iltaa kohti aurinko on paljastanut kasvonsa ja kaikki on, oi, niin kovin keväistä ja kaunista. Koivuissa näkyy jo pientä viherrystä, ja lintujen laulukonsertti ulkona on korvia huumaavaa. Päätin tänään viikon kestäneen korunvalmistusretriittini, ja olo on nyt kaikkensa antanut, mutta kokonaisuudessaan tyytyväinen. Lauantain Kevättuuletusta varten on tehtynä ihan kiitettävästi…
Kerrankin posti toimi huippunopeasti, ja pääsiäisenä ostoskoriin Ameriikoissa ahtamani ostokset tulivat tänään perille. Joukossa on joitakin todellisia aarteita, kuten herkullisen hirmuiset magnesiittipääkallot, jotka pääsevät ainakin allekirjoittaneen korvakoruihin pikimmiten. Toinen ihanuus ovat mystic blue feldspath -helmet, joiden suomenkielisestä nimestä ei ole hajuakaan. Huomenna ehdin viimeinkin ryhtyä oikeasti koruntekoon, ja tarkoitus on ottaa muutaman päivän spurtti aiheen…
Kevät keikkuen tulevi, ja allekirjoittaneella on perinteinen kevätjumitus päällä. Tekisi mieli vain katsella mustarastaita, kuunnella linnunlaulua ja nauttia kevätauringosta, kun oikeasti pitäisi tehdä koruja kovalla tohinalla. Ei vaan saa mitään aikaiseksi… Mitenkään tilannetta ei helpota, että pankkitili on edelleen nollilla, ja tulevat rahat on jo valmiiksi korvamerkitty yrityksen laskuihin. Lohdullista on, että näiden laskujen jälkeen…
Meidän perheemme pääsiäisperinteisiin kuuluu ennen kaikkea hyvä ruoka, josta tänäkin vuonna on nautittu oikein urakalla. Mämmiä on tullut taas syötyä koko vuoden tarpeiksi, ja tulipa muutaman vuoden pituinen suklaamunalakkokin katkaistua useamman munan voimin – en pystynyt vastustamaan Hello Kitty -munia, joista sai yllätyksenä ihania pieniä kissanukkeja. Näin ne sieluni silmin rannekorun maskotteina – saa nähdä,…
Olen viettänyt koko päivän hiljaisudessa, niin kuin kai pitkänä perjantaina pitääkin. Hiljaisuuteni syyt ovat kylläkin kovin ei-kirkolliset, olen nimittäin taas koiravahtina, ja päivä on kulunut niin minulta kuin koiraltakin torkkuen kotosalla. Lorvikatarrin vakavuutta kuvaa se, että tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu sängyssä kännykällä. Vähän tuli sentään pidettyä ääntäkin, harjoittelin venäjän kurssin kotiläksyä, kun ei ollut liikaa…
