Kevään parhaita puolia on, että ulkona voi taas puuhastella yhtä ja toista ilman välitöntä jäätymisvaaraa. Tänään oli kevätpäivä parhaimmillaan, ja iltapuhteena tulikin osallistuttua pensasaidan leikkausprojektiin. Selvisin orapihlaja-aidan operoinnista yllättävän vähin piikinpistoin, mikä joko kertoo siitä, että olen vain niin näppärä käsistäni, tai sitten olen vain teeskennellyt osallistuvani työhön – itse tietenkin väitän, että kyse on…
Aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta nyt iltaa kohti aurinko on paljastanut kasvonsa ja kaikki on, oi, niin kovin keväistä ja kaunista. Koivuissa näkyy jo pientä viherrystä, ja lintujen laulukonsertti ulkona on korvia huumaavaa. Päätin tänään viikon kestäneen korunvalmistusretriittini, ja olo on nyt kaikkensa antanut, mutta kokonaisuudessaan tyytyväinen. Lauantain Kevättuuletusta varten on tehtynä ihan kiitettävästi…
Kerrankin posti toimi huippunopeasti, ja pääsiäisenä ostoskoriin Ameriikoissa ahtamani ostokset tulivat tänään perille. Joukossa on joitakin todellisia aarteita, kuten herkullisen hirmuiset magnesiittipääkallot, jotka pääsevät ainakin allekirjoittaneen korvakoruihin pikimmiten. Toinen ihanuus ovat mystic blue feldspath -helmet, joiden suomenkielisestä nimestä ei ole hajuakaan. Huomenna ehdin viimeinkin ryhtyä oikeasti koruntekoon, ja tarkoitus on ottaa muutaman päivän spurtti aiheen…
Kevät keikkuen tulevi, ja allekirjoittaneella on perinteinen kevätjumitus päällä. Tekisi mieli vain katsella mustarastaita, kuunnella linnunlaulua ja nauttia kevätauringosta, kun oikeasti pitäisi tehdä koruja kovalla tohinalla. Ei vaan saa mitään aikaiseksi… Mitenkään tilannetta ei helpota, että pankkitili on edelleen nollilla, ja tulevat rahat on jo valmiiksi korvamerkitty yrityksen laskuihin. Lohdullista on, että näiden laskujen jälkeen…
Meidän perheemme pääsiäisperinteisiin kuuluu ennen kaikkea hyvä ruoka, josta tänäkin vuonna on nautittu oikein urakalla. Mämmiä on tullut taas syötyä koko vuoden tarpeiksi, ja tulipa muutaman vuoden pituinen suklaamunalakkokin katkaistua useamman munan voimin – en pystynyt vastustamaan Hello Kitty -munia, joista sai yllätyksenä ihania pieniä kissanukkeja. Näin ne sieluni silmin rannekorun maskotteina – saa nähdä,…
Olen viettänyt koko päivän hiljaisudessa, niin kuin kai pitkänä perjantaina pitääkin. Hiljaisuuteni syyt ovat kylläkin kovin ei-kirkolliset, olen nimittäin taas koiravahtina, ja päivä on kulunut niin minulta kuin koiraltakin torkkuen kotosalla. Lorvikatarrin vakavuutta kuvaa se, että tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu sängyssä kännykällä. Vähän tuli sentään pidettyä ääntäkin, harjoittelin venäjän kurssin kotiläksyä, kun ei ollut liikaa…
Alkuviikko on kulunut kaikenlaisten kiireiden keskellä, enkä ole ehtinyt edes blogia päivittää. Takatalvi vei mustarastaat pihasta jonnekin suojaisempaan paikkaan ja korvasi ne naakkaparvella. Tänään onneksi näin vähän kevään merkkejäkin, tukkakoskelopariskunta oli saapunut etelänmailta, ja joutsenet koristivat maisemaa pyrstösulillaan. Luontohavaintoja tein vielä lisääkin – metsäkaurislauman näin kahteenkin otteeseen päivän aikana, ja nyt iltasella vielä kolme valkohäntäpeuraakin,…
Yrityksen perustamispuuhat kaikkine hankintoineen ovat johtaneet henkilökohtaisen talouteni siihen tilaan, että saan jonkun aikaa miettiä korutarvikkeiden ostamisen sijaan sitä, mistä seuraava ateria raavitaan kasaan, tai miten seuraava vuokra maksetaan. Samaan aikaan tuntuu, että jokaikinen helmikauppa niin Suomessa kuin ulkomaillakin pommittaa minua uusilla tarjouksilla ja ihanilla uutuushelmillä. Tällä viikolla olen saanut huokaista syvään ja laskea sataan…
Earth Hour on onnistuneesti takanapäin, ja taas on aika päivittää blogia :). Tein eilen tuttavuutta painovoiman kanssa, kun onnistuin kaatumaan nenälleni betoniportaissa. Ihmeellistä kyllä, selvisin ilmalennostani pienellä nirhaumalla kämmenessä, yhdellä mustelmalla ja rikkinäisellä takilla – ja tänään ilmenneillä lihaskivuilla. Olen koko talven selvinnyt liukkaista keleistä kaatumatta kertaakaan, joten pitihän sitä kevään kunniaksi edes kerran menettää…
Olen pitkin päivää lisäillyt verkkokauppaan koruja, mutta välillä tuntuu, että lisäämättömien korujen keko ei pienene laisinkaan. Työ on harvinaisen puuduttavaa, mutta ilmeisen välttämätöntä, joten pitänee sietää istumalihaksien (lue= takamuksen) puutuminen, jumittavat niskat ja harittavat silmät, ja vain jatkaa. Sen verran on tullut laiskoteltua, että itsekin paheksun saamattomuuttani. Järki sanoo, että mitä ahkerammin saan valmiit tuotteet…
